Hyvät ihmiset, olen edelleen hengissä. Hiljaiselon jälkeen palaan taas kirjailemaan kuulumisia ja näkymisiä Roomasta. Ainakin nyt kertaalleen. Kohtahan jo sinne Suomeenkin tulen piipahtamaan...
Tammikuu on ollut täynnä toivoa ja työtä. Helmikuu on tenttikuu ja sehän vasta päätä kiristää. Täällä yliopiston kirjasto täytyy aamusta ahkerista opiskelijoista ja olen koittanut sulautua tähän joukkoon ja tehdä ainakin näennäisesti sitä mitä kai kuuluu tehdä: opiskella. Erinäisen satunnaisen syksyn jälkeen ei kuitenkaan ole toivoakaan ehkä päästä näistä tenteistä nyt läpi. Rehellisiä kun ollaan. Haluatteko kuulla kootut selitykseni? Nokun lokakuussa en vielä ymmärtänyt oikein mitään. Ja sitten marraskuussa kyllä ymmärsin jo jotain, mutta en hirveästi ja sitten olinkin niin tohkeissani etten huomannut opiskella. Ja sitten joulukuussa täällä oli koko ajan joku käymässä ja piti sitä Colosseumia käydä katsomassa ihan koko ajan. Ja sitten tammikuu meni jotenkin tosi nopeasti ja nyt ne tentit onkin jo. Kesäkuussa uusinnat (niin tenteistä kuin todennäköisesti selityksistäkin).
Täällä akateeminen vapaus on muuten viety vielä hiukkasen pidemmälle kuin mihin olen tottunut. MIKÄÄN ei ole pakollista paitsi tentit. Harjotustöitä on harvoilla kursseilla ja joillakin kursseilla annetaan tehtäviä kotona ratkottavaksi, mutta nekin sitten tekee kuka jaksaa ja mitään meidän pienharjoitusryhmiä ei ole näkynyt. Mihin tämä siis johtaa? Ihmiset opiskelevat itsenäisesti. Yliopiston kirjasto täytyy aamusta ja on täynnä ainakin ilta kuuteen asti (perjantainakin). Hämmentävää. Kotona opiskelua ilmeisesti harrastetaan vähemmän vaan opiskelukin on täällä varsin sosiaalinen laji (vaikka siis kirjastossa hiljaisuus vallitseekin), ainakin tauot voi sitten pitää kavereiden kanssa. Myös kaikki luokat jotka eivät ole luentokäytössä ovat usein opiskelijoiden lukupaikkoja.
Opiskelun lisäksi olen saanut nauttia erinäisestä kulttuurista viime aikoina. Pääsin katsomaan italialaista stand uppia tammikuussa erääseen maanalaiseen pubiin. Se oli äärimmäisen viihdyttävää ja naurattavaa (italialaiset ovat usein mielestäni naurettavia vaikka eivät pitäisikään stand up -showta) vaikka joitain asioita ei vain voinut ymmärtää. Lähes kaikki henkilöihin viittaavat vitsit menivät ohi (Silviosta ei puhuttu, muita poliitikkoja tai julkkiksia en juurikaan tunne) ja samoin sanojen kaksoismerkitykset tuottavat ongelmia. Mitä hauskaa on perunassa? On siinä kuulkaa. Illan paras esiintyjä oli viimeinen miekkonen, joka piti pitkän puheen aiheesta kuinka Italia pitäisi puhdistaa italialaisista (kaksi kolmesta rikoksesta Italiassa on kuulkaa italialaisten tekemiä!). Tämän lisäksi pääsin teatteriin ja ymmärsin näytelmästä noin kolmasosan sillä se oli suurimmaksi osaksi Napolin murteella. Italiassahan eri paikkojen murteet ovat aivan omia kieliään, joista tällainen muukalainen ei oikein voi päätellä paljoakaan. Tämäkin oli kuitenkin viihdyttävä kokemus ja jotenkin teatteri ja italialaiset sopivat hyvin yhteen. Yltiödramaattisuuteen kun on mielestäni taipumusta jo valmiiksi muutenkin.
Mitäs sitten vielä? Puhutaanko säästä? Keväistä on ollut, mahtaa paleltaa kun tulen Suomessa käymään.
Harrastustoimintani on hiukan muovaantunut. Jalkapallon potkimisen lopetin, kun en oppinut espanj... eikun siis potkimaan sitä palloa. Viime viikonloppuna olin joogakoulun järjestämällä meditaatioretriitillä ja se oli varsin mielenkiintoista. Vetäydyimme erään vuoren kylkeen vanhaan munkkiluostariin kolmeksi päiväksi. Tarkoituksena oli saada yhteys itseensä ja näiden kolmen päivän aikana ohjelmaan kuului joogaa, meditointia ja hiljaa oloa. Puhua ei saanut edes itsensä kanssa. Tämähän oli varsin valaiseva kokemus ja ilmeisesti sisäinen rauhani kuulosta kutakuinkin tältä:
... Satunnainen biisi. Laura, älä laula! Keskity. ...Tomaattikeitto, oiskohan se hyvää! EI. Keskity. ... Kuka aivasti? No nyt en ainakaan voi keskittyä. KESKITY! ... Oho, nukahdinkohan? Keskity nyt. ... Mitenköhän noiden muiden jalat ei puudu ollenkaan? Jos pikkusen vaihtaisi asentoa... Toinen satunnainen biisi. No nyt kyllä keskityt! ... Unohdinkohan viedä roskat ennen kuin lähdin? ...Mitenköhän laitetaankohan sellaseen tomaattikeittoon tuorejuustoa? Keskity nyt. ... Jos pikkusen aukaisen silmiä ja katon miltä muut näyttää. Oho. Ompa ne tosi meditoivan näkösiä. Mä haluun kans. ... Se ensimmäinen satunnainen biisi uudelleen. Ei tästä tule mitään. ... jne. jne. kolmen vuorokauden ajan johon sisältyi siis n.18h meditointia tai minun tapauksessani ”meditoivalta näyttämistä”. Suosittelen kaikille, ihmisen pää se vasta on sekava paikka.
Ette siis ole varsinaisesti jääneet mistään mullistavasta paitsi, vaikka en ole kirjoittanutkaan. Mikäli haluaa kuulla nämä samat jutut livenä, voi varata audienssia 19.2.-7.3. väliselle ajalle keskimäärin Pirkanmaan alueelle. Hyvää lähestyvää ystävänpäivää kaikille!
