Maanantaina olin elämäni ensimmäisessä italialaisessa tenttitilaisuudessa ja olihan se vähän jännää. Eikä vain siksi etten oikein osannut mitään tai välttämättä ymmärtänyt kysymyksiä. Tentin aloittamiseen meni noin puoli tuntia (aikaa oli varattu 1h 45min yhteensä), kun professorisetä ensin järjesti ja sitten uudelleenjärjesti ihmiset istumaan saliin. Aivan aluksi oli nimenhuuto, jonka mukaan mentiin istumaan kaksi täytetän, yksi tyhjä -periaatteella joka toiseen riviin. Tenttejä oli kolmea erilaista (saman kurssin kuitenkin) jaossa, mutta silti erinäistä järjestelyä harjoitettiin vielä tämänkin jälkeen aivan käsittämättömällä logiikalla, etteivät ketkään vain onnistuneet tekemään ”kuviota” joka mahdollistaisi lunttaamisen. Mutta niin kuin kämppikseni totesi ”me nyt vaan luntataan, jos pystytään”. Paheksuvia tuhahduksia loin, ei meillä Suomessa vaan. Kaiken tämän säädön jälkeen, kun vieressäni istuva nainen mainitsi, ettei pääse luennoille, joten ei ehkä osaa tenttiasioita, professorisetä vain sanoi, että no katsotaan nyt sitten että miten arvostellaan se hänen tenttinsä. Mistä lähtien se, ettei käy luennoilla on syy olla osaamatta tentissä?
Tänään tiistaina taas tunsin itseni vielä tyhmemmäksi kuin tentissä eilen, kun kävin ostamassa lankaa ja puikot villasukkien tekoa varten (villasukat ne saappaisiin kuuluu vaikka kuinka olisivat italialaista designia). Lankakaupan täti katsoi minua kuin hullua, kun kerroin haluavani lankaa sukkia varten. Varmisti vielä pariin kertaan, että ihan sukkiako varten. Sitten kysyi vielä mukana olleelta ystävältäni(vähemmän turistin näköinen), että niin haluaako tämä tässä tehdä itse ne sukat, johon ystäväni kovasti myönteli. Keskusteluun liittyi vielä kaupan toinen työntekijä sekä yksi kaupassa ollut asiakas (joka myönsi, että sukkia kudotaan todellakin viidellä puikolla). Kaiken tämän kummastelun, häärimisen, pyörimisen ja laatikoiden kaivelun jälkeen sain kuin sainkin lankaa ja puikot. Ensin tuli kyllä sellainen olo, että olenkohan sittenkin hullu, kun haluan kutoa sukat, koska selkeästi se on tosi kummallista. Sitten tuli sellainen olo, että pitääköhän viedä ne sukat sitten näytille sille tädille, ettei sille jää mitään epäselvyyksiä sen suhteen, että sukkia todellakin voi kutoa. En oikein ymmärrä mikä tilanteessa oli niin kummallista tädille, sillä olen kuullut puhuttavan, että joskus jossain joku täkäläinenkin olisi kuitenkin sukkia kutonut... Nauratti kyllä kun pääsin pihalle lankoineni.
Sadesää muuten jatkuu, mutta olen tainnut tulla sille jo immuuniksi. Tänään huomasin ajattelevani, että on se hyvä ettei ole niitä monsuunisateita täällä vaan vaikka sataa koko ajan niin ei koko aikaa kauhean kovaa. Sitä tuskin enää edes huomaa, että ei ole montaakaan kuivaa vaatetta päällä. Terveisiä vaan sinne missä järvetkin jo jäätyy ennenaikojaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti