No jos nyt rehellisiä ollaan...

Viimeisimmästä kirjoituksesta on hujahtanut ennätyspitkä aika. Jottei seuraavalla kerralla ennätyksen rikkomiseen menisi aivan hurjan paljon aikaa, niin tässä vähän tarinaa. Olen nyt ollut täällä Roomassa jo lähes iäisyyden eli kohta kolme viikkoa. Voidaan siis sanoa, että olen kokenut kuin Colosseum ja jo melkein yhtä roomalainen.

Koti
Uusi kotini on ihan mainio ja toisesta kämppiksestäni olen saanut hyvän ystävän ja avun ihmeellisten italialiasten ilmiöiden kanssa painiskellessani. Toinen kämppikseni on ehkä vamppyyri, koska ei syö tai käy vessassa sekä on yöt poissa ja nukkuu päivät. Maan alla asumisessa ei toistaiseksi ole ilmennyt ongelmia; kukaan ei ole pissattanut koiraansa tai itseään ikkunastani ja ei, sadevesi ei valu sisään. Tämä asunto on kuitenkin paljastanut sanotaanko vaikka jännät remonttiratkaisunsa kun sekä kylpyhuoneen että keittiön putket menivät solmuun ja vesi jäi seisomaan (ei kuitenkaan samaan aikaan eli putkimies jouduttiin kutsumaan kahteen kertaan). Asunto on siis asuntona uusi (olisiko ennen ollut toimisto) ja remonttimiehen vasemman käden jälki näkyy sanotaanko vaikka jännästi. Suihkussa olisi säätöinsinöörille hommia, sillä usein säätää voi vain joko tosikylmälle tai hullunkuumalle. Kyllä kaasu on iloinen asia! Myös pesukone hajosi... Mutta siis ihan tosi kivaa on ollut ja tykkään kovasti tästä kodista. Kuvaa huoneestani alla.


Huomioithan minimaalisen HD-telkkarini merkkiä Inno-Hit. Juurikin se.

Koulu
Ensimmäisen lukukauteni kurssit ovat selvinneet ja olen aloittanut ahkeran tiedon omaksumisen. Täällä ei tarvitse kursseille ilmoittautua, joten ohjeistukseksi sain aloittaa viisi kurssia ja mennä sitten niihin tentteihin mihin haluan. En saanut ohjetta miten toimitaan, jos ei halua mennä mihinkään tenttiin. Ensimmäinen lukukausi kestää tammikuuhun ja helmikuussa pidetään tentit, niin kirjalliset kuin suullisetkin. Kurssit jotka nyt siis aloitin ovat: Käyttöjärjestelmät, Funktionaalinen ohjelmointi, Ohjelmistoarkkitehtuurit, Tietokannat I ja Projektinhallinta. Ihan hirveän selkeää ei ole täytyykö tehdä jotain harjoitustöitä tai mitähä, mutta olen oppinut varsin hyödyllisen lauseen italiaksi: ”Scusate, ma sono finlandese.” eli ”Pahoittelen, mutta olen suomalainen.”. Luulen, että tällä pärjää jo aika pitkälle. Paitsi yhden opettajan kanssa, joka ilmoitti ensimmäisellä luennolla, että hänelle ei ole olemassa vaihto-opiskelijoita vaan vain laiskoja opiskelijoita. Eli koita siinä sitten pärjätä ihan vaan iteksesi sinäkin blondi siellä. No ei se oikeasti tuota viimeistä lausetta sanonut, mutta luin rivien välistä. Siinä me ryhmän kolme vaihtaria sitten hymyiltiin, että sí professore, kyllä me opiskellaan. Vähän muuten mietin, että kannattaako oikeasti koskaan mainita, että on käynyt Italiassa projektinhallinnan kurssin? Tuli vaan mieleen... Ai niin, ja tänään sain ensimmäisen kontaktin italialaiseen opiskelijaan luennolla, luulen että meistä tulee vielä hyvät ystävät. Poika sanoin minulle, että ”Psst” ja näytti paperia jossa luki ”Erasmus Finland” ja minä nyökkäsin. Se oli hieno hetki.

Harrastetoiminta
Olen perehtynyt paikalliseen tarjontaan liikuntamahdollisuuksista. Kävin kerran salsatunnilla, mutta sitten olinkin ihan sitä mieltä, että hyi yök limaisia setiä. Sitten kävin joogatunnilla ja olin sitä mieltä, että jes ollaan yhtä universumin kanssa ja avataan mun aura samalla kun venytetään mun pakaraa. Joogaa siis jatkan ja liityin jäseneksi tähän ”Vapauden ja rakkauden” humanitääriseen kulttuuriyhdistykseen (jos tästä tulee joskus jotain sanomista kun pyrin kansanedustajaksi, niin olin nuori, enkä tiennyt mitä tein). Eikä tässä vielä kaikki, tänään ilmoittauduin jalkapallokurssille (äiti kysyi, että onko vakuutus kunnossa, on se), olenhan kuitenkin Italiassa. Kurssi on vaihtaritytöille ja ei kuulemma tarvitse osata mitään. Kyllähän tässä varmaan tulee Lauraa sattumaan jos leukaan kuin jalkaankin, mutta kun en ole vielä ratkennut ryyppäämäänkään niin jossain sitä täytyy käydä uusia ystäviä etsimässä. Vaikka onhan mulla aina se yksi italialainen superkaveri käyttöjärjestelmien luennolla...


Tällaista tällä kertaa ja koitan kirjoittaa taas ennemmin kuin myöhemmin nyt kun olen päässyt yli ensimmäisestä järkytyksestä yliopistolla. Ja he jotka ovat vastanneet kyselyyni ”Haluisin, mutku...” voivat toimittaa kootut selityksensä vaikka tänne kommenttiosioon. Kiitos.